100 päivää jäljellä -odottamisen arkea

Valmis paketti...

2013-02-13T22:21:00+02:00

Ajattelin, että en enää tänne kirjoita, mutta muutin mieleni. Paljon on kerennyt tapahtumaan viimeisen postauksen jälkeen ja tässä tulee jonkinlainen yhteenveto siitä.

Elikätä, lapsi saapui sitten vihdoin maailmaan melkoisen pitkän rupeaman jälkeen. Ennen kuin muksu näki loisteputken, niin kerkesimme olla laitoksella (synnytsalissa) karvan alle 18 tuntia. No se taisi kuitenkin olla sen arvoista, koska toivottavasti terve, poikalapsi syntyi tälle pallolle. Se muuten piereskelee tossa vieressä. Rankinta omalta osalta oli ehdottomasti se, että ei ihan kauheasti kyennyt auttamaan h-hetkellä tai varmasti autoin, mutta ei se silloin siltä tuntunut. Lisäksi se, että tuli valvottua n 45 tuntia putkeen, verotti kummasti tota kupolia, josta ollaan kai kuitenkin palauduttu, ainakin kohtuullisesti.

Osastolla vaimo ja lapsi joutui olemaan kolme päivää, kun ei yllättäen saatu perhehuonetta. Oli aika rankkoja päiviä, koska rouva oli kipeä ja itse jouduin olemaan yöt kotona. Kotiinlähtötarkastuksessa sitten lyötiin avokkaalla päähän, kun lääkäri totesi, että ei löydä femoralispulssia(?) ja ei päästä kotiin ennen kuin ollaan tehty tarkempia tutkimuksia. Odoteltiin sitten kuolleina jatkotutkimuksia ja minuutit tuntui tunneilta. Lopulta päädyttiin lastenklinikalle, jossa kaksi lääkäriä tutki poikaa. Onneksi kaikki oli kuitenkin hyvin ja pääsimme lopulta kotiin. En kykene sanoin kuvailemaan sitä helpotuksen tunnetta, kun lääkärit sanoivat, että kaikki on ok.

Kotona asiat on vähemmän yllättäen pyörinyt lapsen ehdoilla, kun ei se oikein vielä tahdo puhetta ymmärtää. Rakas oli ensimmäisen viikon vielä todella kipeä, mutta onneksi sen jälkeen toipuminen on ollut hyvää ja nyt kaikki on jo ok, ainakin jälkitarkastukseen asti. Ensimmäinen viiko meni hyvin ja toinenkin oli ok, mutta sunnuntaina se haistoi, että olen menossa seuraavana päivänä töihin. Siitä lähtien noi yöt on ollut vähän hankalia ja ollaankin keksitty pojalle uusia hellittelynimiä kuten "pikku vittupää" ja "Kim Jong Un". Nämä siis tietysti kaikella rakkaudella. Parempia lempinimiä nuo ovat kuin esim. rakkausmuumi, minkä tänään kuulin. Voisiko joku kertoa minulle mitä helve###ä se tarkoittaa? Sillä ei ole persreikää ja kakka ei pääse ulos? Koirat ovat tottuneet uuteen asukkiin yllättävän hyvin, vaikka huomiota eivät yhtä paljoa olekaan saaneet.

Jaahas, paljon jäi kirjoittamatta, mutta nyt jatkuu Real-ManU -peli, joten on pakko lopetella. Taidan huomenna näyttää raaputukset vaimolle kun lähden töihin, niin saa jännittää mikä on reaktio kun pääsen takaisin kotiin.

Over and out.

8 - 2 - Mitään ei tapahdu

2013-01-10T09:16:01+02:00

En ole tänne mitään kirjoittanut, koska mitään ei ole tapahtunut. Vaimo on edelleen tuskainen ja liikkuminen on vaivalloista.

Viimeiset viikot ovat olleet melkein kiduttavia. Tuntuu, että mitään ei tapahdu ja pelkkä odottaminen on todella pitkäveteistä. Itseä ärsyttää katsoa, kun vaimolla on tukalaa ja oikeastan mitään ei voi tehdä mikä auttaisi. Ollaan tehty erinäköisiä toimenpiteitä, että homma edistyisi, mutta mistään ei ole ollut apua. Ja tiedän, että lapsi tulee sitten kun aika on sopiva, mutta kun kaikki on jo valmista, niin voisi ruveta kaveri jo ulostautumaan.

En varmaan tänne enää mitään rustaile tai jos jotain kirjoitan, niin se tapahtuu sitten synnytyksen jälkeen. Toivon hartaasti, että mukula tulee pian maailmaan ja että vaimo pääsee lepäämään. Näihin tunnelmiin.

12, 11, 10 & 9

2013-01-02T22:31:01+02:00

No niin, nyt yritetään taas sopertaa jotain tänne, kun viimeinen kymppikin on lähtenyt käyntiin. Toivotaan, että ihan kauhean paljon pidemmäksi ei tuo viimeinen päivä mene.

No tässä on siis uusivuosi jo vietetty ja lupauksia jätetty antamatta. Meidän uusivuosi oli yllättäen rauhallinen, vaikka koirat vähän hermona olivatkin. Oltiin siis mökillä ja syötiin hyvin ja saunottiin pitkästä aikaa puusaunassa. Reissu meni muuten hyvin, paitsi että, vaimo ei kauhean hyvin jaksa enää autossa istumista. Oli hieman huonona kun päästiin perille ja nukkui jonkun aikaa, mutta onneksi helpotti kuitenkin kohtuullisen nopeasti. Takasin päin tultaessa ei kyllä onneksi ollut mitään ongelmia.

Käytiin tänään toivottavasti viimeistä kertaa neuvolassa ja täti oli kyllä vielä lomatunnelmissa. Ei muistanut juuri mitään ja kyseli painoarvioita meiltä, kun oltiin käyty ultrassa viime käynnin välissä. No se suotakoon hänelle, tämän kerran. Käytiin neuvolan jälkeen jokaisen perheenisän henkilökohtaisessa helvetissä, eli Petikon bermudan kolmiossa. Etsittiin mobilea sänkyyn, mutta ei suostuttu maksamaan 60 euroa muutamasta kankaanpalasesta. Mihin muuten kaiki mobilet häviävät, kun huutonetissäkään ei ollut kuin muutama myynnissä. Turha reissu siis, mutta nyt ainakin tietää, että sen voi tilata netistä ilman suurempia tuskia. Sitteri ostettiin kuitenkin, tosin prismasta, nyt on siis sekin hankittu ja ostoslistalla on jäljellä enää, onkohan siinä mitään, ai niin, se mobile. Nyt on kaikki valmista, joten ole hyvä ja synny.

Vaimolla alkaa olla koko ajan joku paikka kipeä, mutta onneksi vielä huumorintaju on tallella. Tänään orvosteli sohvalla, kun ei päässyt ylös ja naureskelin rakkaan ilmeille. Ymmärsi kyllä heti kun sanoin, että rupean kuvaamaan naaman vääntelyä, kun näyttää niin hauskalta. En kuitenkaan uskaltanut ehdottaa synnytyssalissa kuvaamista. Pitää varmaan varata hieronta vaimolle, jos se saisi vaikka synnytyksen käyntiin.

Tulihan taas raaputettua jotain, joten taas saa muutaman päivän huilata tästä henkisesti raskaasta ja haastavasta hommasta. Oon kyllä säälittävä ilmestys.

15, 14 & 13 - Tylsää

2012-12-29T22:06:01+02:00

Jaa, kirjoittaminen ei kiinnosta ja mitään ei tapahdu. Nyt kun ei oikeastaan kuin odotella laitokselle lähtöä, niin ei kyllä tapahdukaan mitään, joten ei jaksa kirjoittaakaan tyhjää. Ehkä tämä loppuaika menee kolmen päivän välein, ehkä.

Mitään ei ole siis tapahtunut ja rakas voi hyvin. Rupeaa kyllä olemaan kyllästynyt olotilaansa, mutta ymmärrän täysin. Onneksi ollaan molemmat lomalla tai siis minullakin on nyt lomaa, niin ei tarvitse toisen yksin pyöriä kotona.

Ainoa tapahtuma oli tutustumiskäynti naistenklinikalla, joka oli kyllä osaltaan ihan mukava tai ainakin synnytysosaston kätilö vaikutti todella mukavalta. Nyt sitten myös tiedetään mihin mennään kun sen aika koittaa. Tiedän myös missä on miesten olohuone, suihku ja vessa. Käytiin myös "vuodeosastolla" katsomassa n 15min video, joka oli yllättäen taas ihan perseestä. Siinä opastettiin mm se miten keittiöstä haetaan vettä ja että se vesi tulee siitä hanasta... Kätilöllähän ei ollut muuten mitään kerrottavaa mistään, onneksi tajusi asian itsekin, tosin pienellä viiveellä ja "päästi" meidät viikonlopun viettoon.

Tuntuu, että kaikki on tällä hetkellä pelkkää ajantappoa ja oikein mitään ei voi tehdä. Kotona on kaikki asiat mitkä on mieleen tullut, tehty ja oikein mihinkään ei voi mennä tai voi mutta ei oikein huvita. Uutta vuotta lähdetään kuitenkin mökille karkuun ja koiratkin saavat olla vähän rauhallisemmassa ympäristössä, eikä tarvitse pumpata lääkkeitä täyteen.

Mutta joo, siinä oli kolmen päivän tapahtumat, eli ei ihan hirveästi ole tapahtumia ollut. Tällä hetkellä kaikki tuntuu pysähtyneeltä, toivotaan ,että loppuaika menee nopeasti ja onneksi edes telkkarista tulee urheilua.

Perskeles, meinasi ihan unohtua. ERIK KARLSSON pelasi näillä näkymin viimeisen ottelunsa Jokereissa ja millä tavalla! Jokerit voitti odotetusti, mutta tulos oli ruma, 8 -1 ja Kungen keräsi tehot 1 + 4 ja sai kannattajilta ansaitsemansa suosionosoitukset. Toivottavasti tulee takaisin, jos nhl -lakko jatkuu.

19, 18, 17 & 16 - Joulu

2012-12-26T20:25:01+02:00

Taas on vettä virrannut Vantaanjoessa edellisen kirjoituksen jälkeen.Osa syy on joulun, osa sen että nenä vuotaa kuin Kursk, mutta suurin osa on omaa saamattomuutta.

Joulu tuli ja meni. Me vietettiin ensimmäinen joulu omassa kodissa ja en muista koska olisi ollut yhtä rauhallinen joulu, jos koskaan. Äiti oli yökylässä ja innosti koiria mekkaloimaan ja riehumaan paketteja avatessa. On noita hieno katsella, kun ovat niin täpinöissään lahjoista, vaikka ei niistä mitään tajuakaan. Isommalla rötköllä on muutenkin ollut vaikeata, kun on pitänyt vahtia kaikkia ruokia koko ajan. On tuntunut ihan järjettömän pitkältä ajalta ja varsinkin kun pukkaa pienehköä flunssaa, niin mitään ei jaksa tehdä. Paitsi lumitöitä. Rupeaa vaimoakin jo odottaminen korpeamaan, vaikka molemmat toivotaankin, että vauva jaksaa vuodenvaihteeseen odottaa. Omaksi onneksi tänään tuli jo urheilua telkkarista heti aamusta alkaen, jatkuen aina iltamyöhään asti.

Maistoin jouluaattona piiiitkästä aikaa viiniä ja onhan se mukava juoma. Olisi voinut juoda enemmänkin, mutta järki voitti tällä kertaa. Ostamani olut on vieläkin jääkaapissa ja voipi olla, että kumoan sen tänään. Jänskättää jo etukäteen. Tein muuten tänäänkin lumitöitä. Nyt ei taaskaan irtoa juuri mitään, niin ei jatketa väkisinkirjoittamista tämän enempää.

Se pitää nyt kirjoittaa vielä kun muistaa, että vaimo on kyllä ollut huikea koko raskausajan. Ei voisi parempaa naista kyllä itselleen toivoa.

21 & 20 - Kipeetä

2012-12-22T20:51:01+02:00

Ei kerkeä päivisin raaputtaa ja illalla iskee väsy nopeammin kuin Ali. Yritetään jotain sutasta, niin ei tule taas hirveätä taukoa.

Eilen oli siis molemmilla viimeinen työpäivä ja vaimokin aloitti äitiysvapaan. Kävin aamulla viemässä rakkaan töihin ja hain myös iltapäivällä töistä. Odotetun haikeata oli kotiin lähteminen, mutta eihän tuo onneksi ketään haittaa. Tultiin kotiin ja aloitettiin jouluvalmistelut, vaikka onhan rakas paketoinut jo jonkin verran lahjoja. Ei tehty mitään ihmeitä, kun molemmat olivat väsyneitä. Velimies kävi kääntymässä ja toivottamassa joulut, otti samalla lahjat mukaan omille muksuilleen, joten ei tarvinnut lähteä ajamaan maaseudulle. Rouva teki vielä satsin sinappia, mutta siihen se sitten jäikin. Illalla keskusteltiin synnytyksestä ja rakas kyseli mun fiiliksiä ja uskomuksia hänen jaksamisestaan. Oli jostain lukenut, että jonkun muun mies oli epäillyt naistaan ääneen. jos meillä kaikki menee hyvin, niin "tiedän" että vaimo jaksaa hyvin, jos tulee "ongelmia", niin en osaa sanoa. Uskon kuitenkin siihen, että vaimo hoitaa synnytyksen kiukulla ja hyvin.

Tänään mieluinen herätys. Kurkku vähemmän yllättäen karhea kuin turkkilaisnaisen sääri, olen arjen sankari ja sairastan lomalla. Saan varmastikin mitalin sitten kun kuolen. Viime joulu samoissa merkeissä, toivotaan vaan, että menee nopeasti ohi. Käytiin aamusta kaupassa hakemassa jotain tarpeellista ja kotiin päästyä aloitettiin siivoaminen. Tänään vuorossa oli saunan pesua sekä paikkojen järjestelyä. Tein myös lanttulaatikon ja siitä tuli aivan taivaallisen hyvää. Olisi tehnyt mieli syödä sitä jo nyt, mutta maltoin vielä mieleni. Huomenna olisi sitten kinkun paistoa ja sienisalaatin tekoa. Imuroiminen ja lattioiden pesu on myös työlistalla, joten hommia riittää. Rakas jaksaa puuhastella kyllä vieläkin hyvin kaikkea mahdollista ja en viitsi toista toppuutellakaan, koska tykkää puuhata. Sairaalalaukku saatiin myös pakattua, joten lähtö saa periaatteessa tulla koska tahansa, mielellään kuitenkin vuodenvaihteen jälkeen. -paketoin äsken rakkaan lahjat ja nyt väsyttääkin jo niin paljon, että pakko mennä nukkumaan. Toivotaan, että aamulla herätään terveinä ja turkkilaisnaiset ovat kaukana tästä huushollista.

23 & 22 - Pitkälle on tultu

2012-12-20T22:35:01+02:00

Pari päivää näköjään taas vierähti edellisen kirjoituksen jälkeen, mutta laitan kaiken hirveän joulustressin piikkiin.

Eilinen päivä meni mukavasti, kun heti aamusta ultraan ja lääkäri totesin kaiken olevan ihanan keskinkertaisesti. Turhaan taas jännäsin, mutta minkäs sitä itselleen voi. Lapsi on muutaman päivän edellä "arvoja" ja kaikki on muutenkin valmista. Lauantaina mötkäle on siis täysiaikainen, mutta lääkärin mukaan on jo nyt varmaa, että selviää, jos nyt syntyisi. Painoa oli kertynyt reilu 3kg ja lisää pitäisi käyrien mukaan tulla vielä 500 grammaa. Kysiyn lopuksi vielä närästyslääkkeistä ja lääkäri sanoi, että voi ottaa muutamaa ja rakas nukkui viime yön ilman heräämistä. Heitin rouvan töihin ja kävin myös itse kääntymässä, jonka jälkeen menin jouluostoksille. Ihmisiä oli vähän ja sain tehtyä ostokset noin niin kuin suurinpiirtein ripeästi. Herranjumala, että rupesi silmä lupsumaan. Kävinhän mä tosiaan myös lääkärissä ja lopputulos oli se, että sain lääkkeitä ja semihuojentavan tiedon, että olkapäässä ei pitäisi olla mitäään vakavaa, saattaa tosin olla kipeä jopa vuoden, joka ei kuulostanut kovin hyvältä. Illalla kävin katselemassa vielä urheilua ja se olikin pitkästä aikaa ihan mukavaa.

Tänään käväsin taas muutaman tunnin töissä ja sitten taas jouluostoksille. Vuorossa oli vaimon lahjat ja loput ruokaostokset jouluksi. Ostin samalla reissulla toki muutaman bodyn vauvalle, vaikka sovittiin, että niitä ei enää osteta. Onneksi ei ollut kalliita. Ruokaostokset tehtiin vaimon kanssa yhdessä, kun halusi ostaa työkavereilleen jotain, kun huomenna jää äitiyslomalle. Huomisesta saataa tulla vaimolle rankka päivä, kun ei haluaisi olla töistä pois ja tulee varmasti ikävä työkavereitaan. Tässä salaa pohdin, että pitäisiköhän mun kuitenkin jäädä kotiin heti kun äitiysloma loppuu, kun mielelläni kuitenkin kotiin jään? Säästyisi rakkaan sipuli suurimmilta murjomisilta, kun pääsisi nopeammin takaisin töihin ja itse saisin olla kotona. On jännä huomata miten meillä on kääntynyt asia niin, että vaimon pitää jäädä kotiin ja mä saan jäädä kotiin... No, ei mennä asioiden edelle ja jos tilanne näyttää siltä, että mulle ei duunit maistu, niin jään aiemmin kotiin ja vaimo pääsee töihin. Oho, menihän vuodattamiseksi. Taitaa olla paree mennä nukkuu, niin ei lähde ihan lapasesta.

25 & 24 - Kolmisen viikkoa

2012-12-18T22:26:01+02:00

Ei tunnu kirjoittaminen maistuvan, sillä eilen olisi ollut hyvin aikaa, mutta ei yhtään intoa. Olen kyllä todella pettynyt omaan suorittamiseen, mutta ei viitsi väkisinkään vääntää interwebin täytettä.

Eilinen oli ja meni. Tein lumitöitä ja kaivoin nenää. Töissä oli pinna kireällä ja vielä kotonakin vähän kiukutti. En osaa sanoa johtuuko kiukuttelu töistä, alkavasta lomasta, synnytyksen odottamisesta, stressistä vai näistä kaikista? Ärsyttää vaan itseäänkin, kun on huonolla tuulella, eikä kykene edes omassa päässä selvittää, että miksi. Rouva tuli eilen julkisilla töistä lähiasemalla ja kävin noukkimassa vaimon sieltä kyytiin. On kyllä ihailtavan hyvin jaksanut vääntää töissä, vaikka liikkuminen rupeaakin olemaan vaivalloista tai ei vaivalloista, mutta hidasta ja hengästyy yllättäen nopeasti. Sitkeä.

Tänään aloitin aamun nopealla ja vajavaisella lumityöllä, jota jatkoin töiden jälkeen. Lumityöt. Lumityöt. Työpäivä oli helpompi kuin eilen, vaikka olikin vähän enemmän säädettäviä asioita. Töissä oli tarjolla joululounas, joka tarkoittaa minulle sitä, että loma alkaa kohta. Ei ole enää montaa tuntia jäljellä ennen lomaa, joten väkisin mennään perjantaihin asti. Huomenna olisi edessä viimeinen ultra ja nyt täytyy myöntää, että jännittää. En tiedä mikä olisi hirveämpää kuin se, että tässä vaiheessa todettaisiin lapsella olevan ongelma tai sairaus. Vaikka kaikki onkin mennyt hyvin, niin jostain syystä olo on epävarma. Johtuisikohan lähestyvästä h-hetkestä?

Lapsen liikkeitä on tällä hetkellä aika veikeä seurata. En osaa oikein kuvailla sitä tunnetta, mutta jotenkin sitä vaan odottaa hetki hetkeltä enemmän sitä, että näkee ne liikkeet oikeasti, kai se on vaan hyvä asia? pääsen huomenna myös lääkäriin ja jos sieltä sais vaikka jotain nappeja tuohon olkapäähän, niin nukkuminenkin saattaisi luonnistua paremmin. Jaa, nyt taidan kömpiä nukkumaan.

26 - Jännän äärellä

2012-12-16T22:37:01+02:00

Mukavan leppoinen sunnuntai, vaikka rakkaalla olikin tilanne päällä, ainakin hetken. Eiköhän näillä viikonlopusta saaduilla energioilla jaksa sen viimeisen työviikonkin.

Heräiltiin aamulla taas aikaisin, vaikka minulle olisi vielä uni maistunutkin. Uskoin taas sääenustukseen, että yön aikana tulee 10 senttiä lunta, joten ajattelin, että teen lumityöt heti aamusta, mutta eihän sitä tietysti ollut satanut. Röhnötin hetken aikaa sohvalla kahvikupin kanssa ja sitten tein meille aamupalaa. Onneksi sitten sitä luntakin kuitenkin rupesi satamaan, niinsain tehdä ne lumityötkin. Rouva lähti käymään nopeasti kaupassa sillä välin ja kun tuli takaisin, niin oli tullut jotain nestettä housuihin. Käveltiin siitä nopeasti sisälle ja odottelin, että mikä on "tuomio". Kaikki vaikutti olevan hyvin ja kävin tekemässä lumityöt loppuun ja sitten kaivettiin taas doppler esille ja kuunneltiin onko syke normaali. Ensimmäistä kertaa oli epävarma olo itselläni, koska kesti yllättävän kauan ennen kuin löydettiin lapsen syke. En tietenkään taaskaan kertonut tai näyttänyt, että tilanne pelästytti vaan heitin vain hyvää huumoria. Vaikka kaikki onkin tähän saakka mennyt hyvin, niin kyllä sitä taas säihkähti. Tein meille vielä ruokaa ennen lähtöä urheilemaan.

Vaika urheileminen onkin mukavaa, niin nyt oli pari syytä minkä takia kyseinen reissu ottaa päähän. Kun olin lähdössä sieltä kotiin niin huomasin, että joku oli kolhinut autoa, taas. Yllättäen ei oltu jätetty ikkunaan edes anteeksipyyntölappua tai vittuiluviestiä. Kuinka saatanan vaikeata se on kantaa vastuu omista hölmöilyistä? Lupaan, että jos näen jonkun muun kolhivan mitä tahansa autoa, niin otan kuvan kolhineesta autosta. Onneksi kuitenkin olen jo kirjoittanut uudesta autosta tilauksen, joka siis tarkoittaa sitä, että väliraha kasvaa tai joudun käyttämään auton korikorjaamolla omaan piikkiin. Oli muuten vasta viides kerta, kun joku kolhii autoani. Kerran sen on tehnyt vaimo, kerran äiti ja kolme muuta kertaa joku tuntematon. Kolmella kerralla ei yksikään kolhija ole jättänyt yhteystietojaan, eli jokainen kolhu on mennyt omasta vakuutuksesta, niin nyt rupeaa huumori loppumaan sen suhteen. Toinen asia on se, että nyt istun sohvalla polvi jäässä, kun eihän se sitä urheilua kunnolla kestänyt ja silti oli "pakko" mennä. Taidan olla hieman tyhmä.

No, kohta nukkumaan ja panacodia naamaan, niin kykenee huomanna töihin. Hieno lopetus muuten mukavalle viikolle.

30, 29, 28 & 27 - Päivät käy vähiin

2012-12-15T22:06:01+02:00

On viimeksi kirjoittanut tänne tiistaina ja tuntuu siltä, että en vain yksinkertaisesti enää jaksa kirjoittaa. Viikolla olisi ollut aikaa kirjoittamiseen, mutta ei vaan taas kiinnostanut. Yritetään kuitenkin vääntää loppuun asti.

Työviikko sujui ihan mukavasti ja siitä selvittiin taas hengissä. Vaimokin jaksaa vielä olla töissä kohtuullisen hyvin (on siis omasta tahdosta vielä töissä), vaikka perjantaina pitikin etäpäivän. Molemmilla olisi vielä ensi viikko töitä ennen joululomaa, joten eiköhän me se vielä jakseta. Itse viikosta ei ole mitään hajua, että mitä on tapahtunut tai mistä ollaan puhuttu. Uskomatonta kuinka kaikki vaan unohtuu, vaikka kuinka yrittää miettiä mitä on tapahtunut.

Eilen kun aamulla menin töihin, niin sain viestin, että vauvan sänky tulee illalla 17-19 välillä. Tämänkin kerkesin jo unohtaa kun pääsin kotiin, mutta onneksi olin siitä rouvalle kertonut. Meidän piti lähteä syömään lähiravintolaan jo klo 17, mutta eihän me sitten kyetty, kun piti sänkyä odotella. No, sänky tuli sitten 19.30, jonka jälkeen hirveällä kiireellä syömään, kun oli tuo nälkä kerennyt hiipiä jo aika pitkälle. Onkohan joku joskus saanut paketin luvattuna aikana? Onneksi kuitenkin lopulta pääsimme syömään ja ruokakin oli ihan hyvää. Tosin kotiin kerettiin vasta joskus klo 22 aikaan ja silloin väsyttikin jo liikaa.

Tänään pääsin heti aamusta lumitöihin, kun oli taas maahan tullut uutta valkoista. Ei vaan jaksaisi joka päivä käydä kolaamassa parkkipaikkaa, mutta minkäs teet. Aamutoimien jälkeen lähdettiin jouluostoksille ja meni kyllä yllättävän kivuttomasti, kun kaikki muut eivät olleet yhtä aikaisin liikkeellä. Saatiin ostettua suurin osa lahjoista ja ainoastaan anopin lahja jäi ostamatta(keksimättä. Ja en tietystikään viitsinyt ostaa rakkaan lahjoja nyt, kun kerkeän kuitenkin hyvin vielä ensi viikolla ne ostamaan. Rouvaa vähän harmitti, että kaikki minun lähjat ostettiin, kun ei jaksa enää yksin kauheasti shoppailla. Sanoin kyllä, että ei haittaa ja että saan sitten oman paketin vähän myöhemmin. Tähän väliin täytyy sanoa, että odotan jo aika paljon sitä h-hetkeä. Ei vaan jaksaisi enää odotella, mutta minkäs teet? Ostettiin muuten myös lapsen huoneeseen lamppu, jonka värin voi itse vaihtaa tai siis siinä on monta eri värivaihtoehtoa ja mikä parasta se toimii kaukosäätimellä. Ollaan siis etsitty sinne värikästä lamppua ja nyt löydettiin ihan täydellinen sinne.

Käytiin muuten perjantaina hakemassa myös joulukuusi, joten sekin on hoidettu. Ollaan toisen rötkön kanssa joustu sen ympärillä toisiamme karkuun molempina päivinä, eli on siitä myös muutakin iloa kuin pelkästään silmällle. Jaaha, eiköhän tässä ollut taas tarpeeksi tarinaa. Ja jos omistaisin selkärangan, niin nyt lupaisin, että kirjoitan loppuajan joka päivä, mutta sitä en kykene tekemään. Öitä *samuttaa uuden lampun kaukosäätimellä*.