Maanantai mennyt ilman perinteistä ketutusta. Töissä kaikki ok, kotona kaikki ok ja harrastuksen parissa kaikki ok. jos en tietäisi, niin en uskoisi, että on maanantai.

Tulin duunista suoraan kotiin, kun ovat meteoriitin perkeleet ennustaneet lunta huomiseksi, että kerkeän vaihtaa renkaat rouvan autoon. Olin kotona ennen rouvaa ja kerkesin vaihtaa vaatteet ja hakea renkaat varastosta ennen auton saapumista pihaan. Oli taas niin äijäfiilis, kun saa vaihtaa renkaat autoon ja käyttää tunkkia. Hommahan lähti hyvin käyntiin ja ensimmäinen rengas oli vaihdettu alta aikayksikön. Olin jo toisen renkaan kimpussa ja sekin oli jo kiinni, kun vaimo tuli ihmettelemään mun toimintaa. Katsoi sitten rengas pussia ja totesi, että täähän on oikea takarengassa. Olin sitten laittanut sen vasemmalle puolelle. Kerkesin siinä jo muutaman ärräpään sanoa, mutta ajattelin kuitenkin kysästä naapurin sedältä onko sillä mitään väliä. Ei kuulemma ole ja renkaita on myös hyvä kierrättää eri paikoissa, joten sekin meni ihan niin kuin elokuvissa. Laitoin sitten puuttuvat renkaat kiinni ja kiristelin pultit. Viimeisen renkaan kohdalla rupesi satamaan, mutta ei haitannut kun oli muuten asiat mennyt niin mutkattomasti. Rupesin sitten laittamaan pölykapseleita kiinni, niin eikös ne vittupäät ole ihan solmussa. Oli ne kiinnikkeet saaneet vissiin osumaa ja jouduin niitä sitten sateessa roplaamaan. Ei ollut tässä elokuvassa onnellista loppua.

Rouva oli laittanut sillä aikaa pöperöä ja sitä syödessä katsottiin Erilaiset äidit -ohjelmaa. Tässä vaiheessa viimeistään rupesi sipuli taas sulamaan, että ei mitään rajaa. Nyt jos joku joka tätä mahdollisesti lukee ja on mielensäpahoittaja, niin kannattaa lopettaa se lukeminen nyt. Siis ei jumalauta. Ohjelmassa oli joku Eteläpään tai - ahon tai ainakin sinne päin, perhe, johon oli syntymässä viides lapsi. Ei siinä mitään, kyllähän lapsia saa tehdä, jos siltä tuntuu, mutta kyseiset sinkkiämppärit eivät olleet edes puoliksi täynnä vaan ne oli ruostuneet puhki. Kumpikaan vanhemmista ei ollut töissä, no miksi edes olisivat olleet, isä ei suostunut tekemään oliko nyt asentajan hommia ja oli sanonut tämän myös työvoimatoimistossa. Perhe kitkutteli siis sossun ja Kelan rahoilla ja ihmetteli, että välillä pn vähän tiukkaa. Siinä myös kuvattiin kun he kävivät pyytämässä rahaa uuteen pesukoneeseen, mutta eivät saaneet sitä osamaksulla vaan heidän piti säästää itse puolet koneen hinnaasta. Tämähän oli sitten hirveä voivottelun paikka. Siis ei vittu, sinkkiämpärit lisääntyy ja molemmat vanhemmat ovat kotona ja sitten ihmetellään kun ei ole rahaa. Äiti vielä hihkui, että lapsilisät nousevat 200€/kk kun viides lapsi syntyy, kyllä sillä uuden lapsen vaipat ostaa. En muista koska viimeksi olisi ollut niin vaikea syödä, kun oli kun katsoin tuota ohjelmaa. Jossain vaiheessa nainen vielä totesi, että eiväthän he voi olla mitään pummeja, kun yrittävät elättää perheensä. Niin millä he yrittävät elättää perheensä? Kotona istumalla? Siis ei saatana mitä porukkaa, onneksi tuollaisia ei kauheasti vielä tästä maasta löydy. Onneksi kuitenkin ohjelman lopussa vielä kertoivat, että eiköhän se kuudeskin lapsi sieltä tule, kun ei aiemmatkaan suunniteltuja olleet. 

Nyt tuli kyllä aikamoista paatosta, mutta kyllä pisti vituttamaan tuollaiset isänmaan toivot, ikääkin pariskunnalla oli hulppeat 26 vuotta, eli eläkeikä on jo ovella. Huh huh, toivottavasti unohdan ohjelma nopeasti.

No sitten omaan perheeseen. Vaimolla oli ollut vissiin ensimmäiset "hyvät" supistukset. Vatsa oli kova kuin kivi, mutta ei ollut kuulemma yhtään kipeä. Jännältä se silti tuntui, sama kuin oli itsellä ollut maha turvoksissa ja vessassa käynti olisi unohtunut viime kuulle. Onhan se maha myös viime päivinä kasvanut paljon ja liikkeet voimistuneet. Tänään vaimo sanoi, että oli tullut monoa niin paljon, että tuntui siltä että, iho olisi noussut kolme senttiä. 

Saatiin tänään myös lisää vaatetta, kun oli postiin saapunut joku paketti missä oli setti kaikenlaista. Taas on vähemmän ostettavaa. Odotellaan vielä, että saadaan anopin ostama kassi, niin tiedetään tarvitseeko ostaa enää mitään.

Tulihan raapustettua, joten eiköhän se riitä tältä erää. Kiitos ja anteeksi.