keskiviikko, 13. helmikuu 2013

Valmis paketti...

Ajattelin, että en enää tänne kirjoita, mutta muutin mieleni. Paljon on kerennyt tapahtumaan viimeisen postauksen jälkeen ja tässä tulee jonkinlainen yhteenveto siitä.


Elikätä, lapsi saapui sitten vihdoin maailmaan melkoisen pitkän rupeaman jälkeen. Ennen kuin muksu näki loisteputken, niin kerkesimme olla laitoksella (synnytsalissa) karvan alle 18 tuntia. No se taisi kuitenkin olla sen arvoista, koska toivottavasti terve, poikalapsi syntyi tälle pallolle. Se muuten piereskelee tossa vieressä. Rankinta omalta osalta oli ehdottomasti se, että ei ihan kauheasti kyennyt auttamaan h-hetkellä tai varmasti autoin, mutta ei se silloin siltä tuntunut. Lisäksi se, että tuli valvottua n 45 tuntia putkeen, verotti kummasti tota kupolia, josta ollaan kai kuitenkin palauduttu, ainakin kohtuullisesti. 


Osastolla vaimo ja lapsi joutui olemaan kolme päivää, kun ei yllättäen saatu perhehuonetta. Oli aika rankkoja päiviä, koska rouva oli kipeä ja itse jouduin olemaan yöt kotona. Kotiinlähtötarkastuksessa sitten lyötiin avokkaalla päähän, kun lääkäri totesi, että ei löydä femoralispulssia(?) ja ei päästä kotiin ennen kuin ollaan tehty tarkempia tutkimuksia. Odoteltiin sitten kuolleina jatkotutkimuksia ja minuutit tuntui tunneilta. Lopulta päädyttiin lastenklinikalle, jossa kaksi lääkäriä tutki poikaa. Onneksi kaikki oli kuitenkin hyvin ja pääsimme lopulta kotiin. En kykene sanoin kuvailemaan sitä helpotuksen tunnetta, kun lääkärit sanoivat, että kaikki on ok.


Kotona asiat on vähemmän yllättäen pyörinyt lapsen ehdoilla, kun ei se oikein vielä tahdo puhetta ymmärtää. Rakas oli ensimmäisen viikon vielä todella kipeä, mutta onneksi sen jälkeen toipuminen on ollut hyvää ja nyt kaikki on jo ok, ainakin jälkitarkastukseen asti. Ensimmäinen viiko meni hyvin ja toinenkin oli ok, mutta sunnuntaina se haistoi, että olen menossa seuraavana päivänä töihin. Siitä lähtien noi yöt on ollut vähän hankalia ja ollaankin keksitty pojalle uusia hellittelynimiä kuten "pikku vittupää" ja "Kim Jong Un". Nämä siis tietysti kaikella rakkaudella. Parempia lempinimiä nuo ovat kuin esim. rakkausmuumi, minkä tänään kuulin. Voisiko joku kertoa minulle mitä helve###ä se tarkoittaa? Sillä ei ole persreikää ja kakka ei pääse ulos? Koirat ovat tottuneet uuteen asukkiin yllättävän hyvin, vaikka huomiota eivät yhtä paljoa olekaan saaneet. 


Jaahas, paljon jäi kirjoittamatta, mutta nyt jatkuu Real-ManU -peli, joten on pakko lopetella. Taidan huomenna näyttää raaputukset vaimolle kun lähden töihin, niin saa jännittää mikä on reaktio kun pääsen takaisin kotiin.


Over and out.

torstai, 10. tammikuu 2013

8 - 2 - Mitään ei tapahdu

En ole tänne mitään kirjoittanut, koska mitään ei ole tapahtunut. Vaimo on edelleen tuskainen ja liikkuminen on vaivalloista.

Viimeiset viikot ovat olleet melkein kiduttavia. Tuntuu, että mitään ei tapahdu ja pelkkä odottaminen on todella pitkäveteistä. Itseä ärsyttää katsoa, kun vaimolla on tukalaa ja oikeastan mitään ei voi tehdä mikä auttaisi. Ollaan tehty erinäköisiä toimenpiteitä, että homma edistyisi, mutta mistään ei ole ollut apua. Ja tiedän, että lapsi tulee sitten kun aika on sopiva, mutta kun kaikki on jo valmista, niin voisi ruveta kaveri jo ulostautumaan.

En varmaan tänne enää mitään rustaile tai jos jotain kirjoitan, niin se tapahtuu sitten synnytyksen jälkeen. Toivon hartaasti, että mukula tulee pian maailmaan ja että vaimo pääsee lepäämään. Näihin tunnelmiin.

keskiviikko, 2. tammikuu 2013

12, 11, 10 & 9

No niin, nyt yritetään taas sopertaa jotain tänne, kun viimeinen kymppikin on lähtenyt käyntiin. Toivotaan, että ihan kauhean paljon pidemmäksi ei tuo viimeinen päivä mene.

No tässä on siis uusivuosi jo vietetty ja lupauksia jätetty antamatta. Meidän uusivuosi oli yllättäen rauhallinen, vaikka koirat vähän hermona olivatkin. Oltiin siis mökillä ja syötiin hyvin ja saunottiin pitkästä aikaa puusaunassa. Reissu meni muuten hyvin, paitsi että, vaimo ei kauhean hyvin jaksa enää autossa istumista. Oli hieman huonona kun päästiin perille ja nukkui jonkun aikaa, mutta onneksi helpotti kuitenkin kohtuullisen nopeasti. Takasin päin tultaessa ei kyllä onneksi ollut mitään ongelmia. 

Käytiin tänään toivottavasti viimeistä kertaa neuvolassa ja täti oli kyllä vielä lomatunnelmissa. Ei muistanut juuri mitään ja kyseli painoarvioita meiltä, kun oltiin käyty ultrassa viime käynnin välissä. No se suotakoon hänelle, tämän kerran. Käytiin neuvolan jälkeen jokaisen perheenisän henkilökohtaisessa helvetissä, eli Petikon bermudan kolmiossa. Etsittiin mobilea sänkyyn, mutta ei suostuttu maksamaan 60 euroa muutamasta kankaanpalasesta. Mihin muuten kaiki mobilet häviävät, kun huutonetissäkään ei ollut kuin muutama myynnissä. Turha reissu siis, mutta nyt ainakin tietää, että sen voi tilata netistä ilman suurempia tuskia. Sitteri ostettiin kuitenkin, tosin prismasta, nyt on siis sekin hankittu ja ostoslistalla on jäljellä enää, onkohan siinä mitään, ai niin, se mobile. Nyt on kaikki valmista, joten ole hyvä ja synny.

Vaimolla alkaa olla koko ajan joku paikka kipeä, mutta onneksi vielä huumorintaju on tallella. Tänään orvosteli sohvalla, kun ei päässyt ylös ja naureskelin rakkaan ilmeille. Ymmärsi kyllä heti kun sanoin, että rupean kuvaamaan naaman vääntelyä, kun näyttää niin hauskalta. En kuitenkaan uskaltanut ehdottaa synnytyssalissa kuvaamista. Pitää varmaan varata hieronta vaimolle, jos se saisi vaikka synnytyksen käyntiin. 

Tulihan taas raaputettua jotain, joten taas saa muutaman päivän huilata tästä henkisesti raskaasta ja haastavasta hommasta. Oon kyllä säälittävä ilmestys.

lauantai, 29. joulukuu 2012

15, 14 & 13 - Tylsää

Jaa, kirjoittaminen ei kiinnosta ja mitään ei tapahdu. Nyt kun ei oikeastaan kuin odotella laitokselle lähtöä, niin ei kyllä tapahdukaan mitään, joten ei jaksa kirjoittaakaan tyhjää. Ehkä tämä loppuaika menee kolmen päivän välein, ehkä.

Mitään ei ole siis tapahtunut ja rakas voi hyvin. Rupeaa kyllä olemaan kyllästynyt olotilaansa, mutta ymmärrän täysin. Onneksi ollaan molemmat lomalla tai siis minullakin on nyt lomaa, niin ei tarvitse toisen yksin pyöriä kotona. 

Ainoa tapahtuma oli tutustumiskäynti naistenklinikalla, joka oli kyllä osaltaan ihan mukava tai ainakin synnytysosaston kätilö vaikutti todella mukavalta. Nyt sitten myös tiedetään mihin mennään kun sen aika koittaa. Tiedän myös missä on miesten olohuone, suihku ja vessa. Käytiin myös "vuodeosastolla" katsomassa n 15min video, joka oli yllättäen taas ihan perseestä. Siinä opastettiin mm se miten keittiöstä haetaan vettä ja että se vesi tulee siitä hanasta... Kätilöllähän ei ollut muuten mitään kerrottavaa mistään, onneksi tajusi asian itsekin, tosin pienellä viiveellä ja "päästi" meidät viikonlopun viettoon. 

Tuntuu, että kaikki on tällä hetkellä pelkkää ajantappoa ja oikein mitään ei voi tehdä. Kotona on kaikki asiat mitkä on mieleen tullut, tehty ja oikein mihinkään ei voi mennä tai voi mutta ei oikein huvita. Uutta vuotta lähdetään kuitenkin mökille karkuun ja koiratkin saavat olla vähän rauhallisemmassa ympäristössä, eikä tarvitse pumpata lääkkeitä täyteen. 

Mutta joo, siinä oli kolmen päivän tapahtumat, eli ei ihan hirveästi ole tapahtumia ollut. Tällä hetkellä kaikki tuntuu pysähtyneeltä, toivotaan ,että loppuaika menee nopeasti ja onneksi edes telkkarista tulee urheilua.

Perskeles, meinasi ihan unohtua. ERIK KARLSSON pelasi näillä näkymin viimeisen ottelunsa Jokereissa ja millä tavalla! Jokerit voitti odotetusti, mutta tulos oli ruma, 8 -1 ja Kungen keräsi tehot 1 + 4 ja sai kannattajilta ansaitsemansa suosionosoitukset. Toivottavasti tulee takaisin, jos nhl -lakko jatkuu.

keskiviikko, 26. joulukuu 2012

19, 18, 17 & 16 - Joulu

Taas on vettä virrannut Vantaanjoessa edellisen kirjoituksen jälkeen.Osa syy on joulun, osa sen että nenä vuotaa kuin Kursk, mutta suurin osa on omaa saamattomuutta.

Joulu tuli ja meni. Me vietettiin ensimmäinen joulu omassa kodissa ja en muista koska olisi ollut yhtä rauhallinen joulu, jos koskaan. Äiti oli yökylässä ja innosti koiria mekkaloimaan ja riehumaan paketteja avatessa. On noita hieno katsella, kun ovat niin täpinöissään lahjoista, vaikka ei niistä mitään tajuakaan. Isommalla rötköllä on muutenkin ollut vaikeata, kun on pitänyt vahtia kaikkia ruokia koko ajan. On tuntunut ihan järjettömän pitkältä ajalta ja varsinkin kun pukkaa pienehköä flunssaa, niin mitään ei jaksa tehdä. Paitsi lumitöitä. Rupeaa vaimoakin jo odottaminen korpeamaan, vaikka molemmat toivotaankin, että vauva jaksaa vuodenvaihteeseen odottaa. Omaksi onneksi tänään tuli jo urheilua telkkarista heti aamusta alkaen, jatkuen aina iltamyöhään asti. 

Maistoin jouluaattona piiiitkästä aikaa viiniä ja onhan se mukava juoma. Olisi voinut juoda enemmänkin, mutta järki voitti tällä kertaa. Ostamani olut on vieläkin jääkaapissa ja voipi olla, että kumoan sen tänään. Jänskättää jo etukäteen. Tein muuten tänäänkin lumitöitä. Nyt ei taaskaan irtoa juuri mitään, niin ei jatketa väkisinkirjoittamista tämän enempää. 

Se pitää nyt kirjoittaa vielä kun muistaa, että vaimo on kyllä ollut huikea koko raskausajan. Ei voisi parempaa naista kyllä itselleen toivoa.