Väsymys jatkuu ja luut poksuu.

Kerroin tuossa aiemmassa kirjoituksessa, että teloin hieman itseäni. Noh, tänään kävin sitten lääkärissä kun ei kipu hävinnyt 1,5 viikon buranakuurilla. Tyly tuomio oli, että kylki murtunut ja huilia urheilusta vähintään vielä kolme viikkoa. Piristi kummasti tätä muuten niin mukavaa viikoa. Ja taas odotellaan sipulin sulamista... Tähän vielä bonuksena se, että eilen kaivelin koiran suuta, kun hengitys on haissut muutaman päivän todella pahalle. Tänään sitten myös koira lääkäriin ja tuomiona hampaan lohkeaminen. Tarkoittaa siis sitä, että leikkaus on ensi viikolla (hammas leikataan pois) ja rötkö tietysti nukutetaan. Toivotaan, että kaikki menee hyvin.

Tänäänkään ei keskusteltu ihan kauheasti lapsesta, joten ei löydy hirveästi kirjoitettavaa siihen liittyen. Onneksi kuitenkin vaimo on hyvävointinen vaikka välillä huimausta onkin. Kömpi muuten äsken nukkumaan ja taidan myös tehdä saman ihan kohta. Onneksi huomenna on viikon viimeinen työpäivä ja sitten saa huilata viikonlopun.

Rupeaakohan tuo nainen jossain vaiheessa epäilemään, että tsättäilen jossain senssipalstalla, kun naputtelen iltaisin tätä konetta enemmän kuin ennen? 

Tän on pakko olla syysväsymystä.