Taas kerkesi päivä jäämään välistä, mutta annan sen itselleni anteeksi.

86 Eilinen oli kaikessa komeudessaan huikean jäinen päivä. Kun pääsin kotiin, istuu vaimo kalpeana sohvalla ja valittaa huimaavaa oloaan. Oli kerrassaan komea näky, kun istuskeli vielä sohvan kulmassa musta paita päällään ja silmät seisten. Sovittiin, että lepää ennen kuin lähdetään viemään rötköä lääkäriin. Vaimo kerkesi tunnin verran huilaamaan ennen lähtöä, mutta ei saanut nukutuksi. 

Lähdettiin sitten viemään koiraa lääkäriin ja kun kyseessä on isohko koira, niin nukuttaminen on tietysti hieman jännittävää. On noi lätkäjätkätkin nykyään ihan puudeleita, HPK:n OP Grönholm filmaa Jypin Sipiläiselle ulosajon. Lääkäri antoi koiralle piikiin ja siinä ihmeteltiin kun kaveri rupeaa nuokkumaan ja ihmettelee mitä tapahtuu. Ei mennyt kauaa kun oli kanttuvei, on kyllä eläin surkean näköinen kun on tajuttomana. 

Takaisin kotiin odottelemaan lääkärin soittoa, samalla toivoen, että ei soita kuitenkaan liian aikaisin. Vaimo kiipesi samantien nukkumaan, kun olo oli edelleen huono. Rupesin siinä tekemään ruokaa ja tuntui kyllä siltä, että kello ei liikkunut ollenkaan eteen päin. Puoli yhdeksän aikaan soittivat ja sanoivat, että voi tulla otusta hakemaan. Hypättiin siitä,  sitten samantein autoon (oikeasti oltiin jo autossa) ja kohti lääkäriä. Kaikki oli onneksi mennyt hyvin ja saatiin tokkurainen ja hampaaton koira takaisin. Raahasin koiran autoon ja sitten kotia kohti. Vaimo oli edelleen huonovointinen, joten taas samantien nukkumaan. Sovittiin, että aamulla katsotaan tilannetta uudestaan, kun meillä on ensimmäinen synnytysvalmennus. Oltiin sen takia pyydetty anoppia yöksi, että ei koira joudu tokkuraisena olemaan yksikseen.

85 Heräsin klo 4.15 koiran ulinaan ja kävelemiseen. Menin katsomaan mitä siellä tapahtuu ja vastassa oli häntää heiluttava tokkurainen koira. Syötin sille särkylääkettä ja annoin piimää, kun ei raukka ollut syönyt mitään yli 24h. Ei tuntunut auttavan, joten lisää lääkettä ja vähän ruokaa, n klo 5.50. Tämän jälkeen kävin odottavalla fiiliksellä herättämässä vaimon, no sehän oli yhtä tokkurainen kuin koira, joten mahtava päivän aloitus.

Lähdettiin sitten synnytysvalmennukseen, joka yllättäen muuttui naistenklinikan tutustumiskäynniksi. Otettiin verikokeita ja käytiin lääkärillä, mutta mitään syytä ei löytynyt. Onneksi kuitenkin lapsella on kaikki hyvin ja lääkäri sanoi, että olotilan pitäisi parantua muutaman päivän sisällä. Jos olo jatkuu huonona, niin sitten tutkitaan lisää. Jotain positiivistakin. Naistenklinikan henkilökunta oli todella mukavaa, joka joiltain osin helpotti varmaan molempien mieltä, tulevaa synnytystä ajatellen. Kotiin päästyämme vaimo kellahti sohvalle nukkumaan ja minä lähdin kauppaan hakemaan jotain syotävää. Täytyy sanoa, että puolenpäivän eläkeläisinvaasio kävi hieman hermoille, mutta selvisin kuitenkin urhoollisesti tästäkin koettelemuksesta, ainoastaan yhdellä kärrykolarilla.

Vaimo vähemmän yllättäen nukkui kotona ja laitoin meille siinä ruokaa ja sovin huomisia menoja. Kävin myös napsauttamassa saunan päälle. Torkahdin itsekin hetkeksi siihen viereen. Vaimo heräsi kun puhuin puhelimessa ja oli pystyssä n 30 minuuttia, kunnes zippasi taas, onneksi kerkesi syömään ennen sammumista. Nyt nukkuu jo yläkerrassa ja toivotaan, että huomenna olisi jo parempi olo.

Oli kerrassaan mukava paripäiväinen. Eihän minua tietysti miehenä taas mikään jännittänyt, koska tiesin kaiken olevan ja menevän hyvin. Olikos se aiemmin tällä viikolla, kun hihkuin sitä, että kaikki on mennyt hyvin ja vaimokin on ollut terve. Noh, näinhän sen pitikin mennä tuon kommentin jälkeen. Onneksi edes koira on rauhallinen, kun pumppasi sen täyteen lääkkeitä ja tälläkin hetkellä se makaa tuossa lattialla räkä poskella. Jos tällä hetkellä joisin, niin nyt olisi jo viskilasi kädessä, mutta nyt ei ole koska, en tiedä.

Nyt taidan kyllä lähteä nukkumaan, niin huomenna jaksaa paremmin.