Taas muutama päivä mennyt ja tänne en ole saanut mitään raapusteltua. Eilen unohdin koko kirjoitusproggiksen, joka on uskomatonta. Olisi ollut aikaa ja jaksamista, mutta en yksinkertaisesti muistanut, että jotain pitäisi tännekin raaputtaa.

60 Maanantai meni varsin kivuttomasti, ei tapahtunut ihmeitä tai kummia. Vaimo on ollut viime aikoina todella väsynyt ja kun minullakin on ollut iltaisin menoa, niin keskustelut on jäänyt vähiin. Eilen kuitenkin katsottiin neuvolasta lainaan saatu synnytysvideo. Siinä kerrottiin synnytyksen eri vaiheet sekä eri kivunhoito mahdollisuuksista. Video itsessään oli ihan hyvin tehty ja siinä korostettiin, että kyseessä on vain ja ainoastaan yhdenlainen synnytys, mutta eipä siinä kyllä kauheasti erilaisia tilanteita käyty läpi. Toki myös itse synnytys oli nopea ja suht kivuton. Synnytysvaiheen jälkeen käytiin lyhyesti läpi imukuppisynnytys(?) ja välilihan leikkaaminen. Nämä nyt kuitenkin taitavat olla niitä suurimpia pelkoja naisille ja ne ohitettiin käytännössä kokonaan. Eihän tarkoitus ole tietystikään pelotella, mutta olisi mielestäni hyvä käydä edes hieman kyseisiä vaihtoehtoja läpi. Kivunlievityksessäkin pääpaino oli epiduraalipuudutuksessa, mikä käsittääkseni on se yleisin ja esim. ne "vesitipat" mainittiin muodollisuuden vuoksi. Ei siis ollut kauheasti iloa tuosta videosta meille.

Videon katselun jälkeen tökittiin lapsi hereille, kun ei taas kauheasti liikkeitä tuntunut, eikä valokaan aiheuttanut mitään reaktioita. Kyllähän siellä sitten loppujen lopuksi liikettä oli, mutta väsyneen oloinen otus tuntuu olevan. Rouva myös myönsi, että välillä kun öisin herää, niin tökkii kaverin hereille. Onkohan tämä kuinkakin yleistä? Tuntuu itsestä vähän hölmöltä, mutta enhän asiasta voi mitään tajutakaan. Vaimo on myös todella varpaillaan kaiken suhteen ja pelkää, että lapsella on jokin asia huonosti, käytännössä joka päivä.

Kävin illalla vielä urheilemassa ja kotiin päästessäni rakas olikin jo nukkumassa. Menin myös itse ajoissa sänkyyn ja juuri kun olin nuhkatamassa sain nyrkistä olkapäähän. Ihmettelin siinä asiaa tovin, mutta muuten tuhina oli rauhallisen oloista, joten en viitsinyt vaimoa herättää. Noin tunti tästä taas siinä sängyssä torkuin ja yllättäen sain oikein kunnon potkun sääreen. Siinä vaiheessa rupesi jo vähän vituttamaan, kun taas heräsin kunnolla ja toinen kääntää kylkeä ja jatkaa nukkumista. Pyörin sitten sängyssä puoli kahteen asti ennen Nukkumatin tuloa. 

59 Aamulla pikkuisen väsytti ja tuntui siltä, että olisi juonut enemmänkin edellisenä iltana. Lähdin hakemaan ulkopanelia kotiin, kun on tossa pihalla pikku puuhastelu kesken. Mitään muuta en päivän aikana saanutkaa aikaiseksi. No sain laitettua jopa kahdeksan niistä kiinni, mutta muuten koko päivä ollut enemmän tai vähemmän rötväilyä. Vaimon saapuessa kotiin, kaivettiin (lue vaimo kaivoi) doppler esille, kun ei ollut kaveri taas liikkunut päivän aikana. No kaikki oli kohdallaan tai ainakin syke, joten kaikki taas hyvin. Välillä tuntuu todella raskaalta, kun kaikkia asioita pitää lahestyä negatiivisen kautta. Ehkä siinä on vaimon osalta jonkun verran myös itsesuojelua, mutta joskus voisi kai nauttia myös siitä, että saa olla rauhassa ilman lapsen potkimista? En tiedä johtuuko tämä siitä, että vaimo on oikeasti todella väsynyt ja meni tänäänkin nukkumaan todella aikaisin. Tänään juuri sanoi, että koska se jakso alkaa, kun pitäisi olla energiaa ja kaiken tuntua mukavalta ja ihanalta? 

Lähdin taas illalla liikumaan ja nyt kun pääsin kotiin, niin vaimo rakas jo nukkuu. huomenna pitäisi heti amusta lähteä taas neuvolaan, joten toivotaan, että nyt ei tule yöllä nyrkistä. Toisaalta ei se varmaan mun panokseen ihan hirveästi vaikuta, vaikka taas ihan koomassa olisinkin. Jaahas nyt on pakko lähteä lepuuttamaan, että pääsee aamusta ylös.