CSI Miami alkaa just, joten parempaa hetkeä kirjoittamiselle ei ole. Horatio kerkesi kyllä jo laittamaan lasit päähänsä, joten hiukan myöhästyin.

Oma olo on vieläkin kuin hakatulla, joka paikkaa kolottaa ja vielä väsyttääkin ihan perkeleesti. Kroppa on niin loppu, että löi huuliherpeksenkin tulille, joten taas mennään kauniina ympäri kaupunkia. Käytiin tänään ostoksilla ja mukaan tarttui toppahaalari, kun se äitiyspakkauksen oli niin pirun iso. Saa nähdä oliko hutiostos, mutta ei ainakaan mukula huku siihen ja on sitten se isompikin valmiina. Löydettiin myös yksi pari niitä tumppuja. Miten voi olla mahdollista, että niitä ei ole missään. Toivotaan että kyseiseen kauppaan tulee niitä lisää, niin voi käydä vielä muutaman parin hakemassa.

Kotiin päästyämme vietiin koira taas lääkäriin, tosin tällä kertaa vain tarkastuskäynnillä ja kaikki oli suussa hyvin, joten nyt saa koirakin syödä muutakin kuin pelkkää velliä. Harvoin näkee noin onnellista koiraa kun saa syödä tavallisia koirannappuloita. No oli nappulat tietysti sellaisen pallon sisällä ja sitten täällä pyörittiinkin ympäri kämppää sen pallon perässä. On se hauska.

Lapsen liikkeet on ollut tänään jo "normaalimpia". Vaimo sanoi, että ei itse niitä kauheasti tunne vaikka ne ihan kunnolla näkyvätkin ja minä tunnen ne kädellä. En tiedä mistä johtuu, mutta kun kaikki näyttää olevan muuten kunnossa, niin ei sitä itsekään viitsi huolestua. Toivotaan, että kaikki jatkuu yhtä hyvin kuin tähänkin asti on mennyt. Ainoastaan rouvan sekä rupeaa temppuilemaan, mutta onneksi pääse torstaina hierojalle, jospa se helpottaisi hieman selkäkipua.

Nyt jään tsemppaamaan Horatiota, että saa rosmot kiinni.