Päivä meni olosuhteisiin nähden hyvin. Vaimon olo paranemaan päin ja koirakin rupeaa näyttämään itseltään.

Lähdin heti aamusta hurvittelemaan ja jätin sairaan vaimon kotiin makaamaan. Ennen lähtöä syötin kuitenkin koiralle taas lääkkeitä ja kun tuli jo vähän kiirus, niin tungin napit sille suuhun ja pidin kuonosta kiinni ja odotin, että nielee ne. No ei niellyt, vaan sylki kaikki nappulat lattialle ja kerkesin jo kirota, että myöhästyn taas. Onneksi se on kuitenkin sen verran perso ruoalle, niin söi lääkkeet sitten latialta kiltisti. Oli (myös vaimo) kuulemma nukkunut hyvin pitkälti koko poissaoloaikani, joten on saanut levätä kunnolla. Välillä vielä päässä heittää, mutta nyt rupeaa näyttämään jo koiralta (ihmiseltä). 

Kotiin päästessäni oli vastassa jo kaksi pirteempää ilmestystä ja toinen jopa heilutti häntäänsä. Kävin vielä kaupassa ja tein meille ruokaa, jonka jälkeen vaimo menikin jo nukkumaan. On viime päivät tuntunut siltä, että täällä vain nukutaan, mutta eihän tuo haittaa. Hyvähän se on nukkua silloin kun väsyttää, varsinkin nyt kun se on mahdollista.

Olipas taas tylsän näköinen päivä näin luetun perusteella, vaikka oikeasti olikin normaalia mukavampi päivä. Eihän jokainen päivä voi juhlaa ollakaan. Hyvää viikonloppua mulle.