Nyt rupeaa olo normalisoitumaan, vaikka naama ruvella mennäänkin. Viikkokin on jo loppupuolella ja viikonloppu häämöttää, joten ei voi valittaa.

Päivä mennyt nopeasti, kun kävin vahtaamassa urheilua iltasella ja kotiuduin vasta äsken. Päivällä raivattiin vähän lapsen tulevaa huonetta tai lähinnä kaappeja, että saa vaatteet oikeille paikoille. Itseasiassa vaimo enemmän niitä siivosi, mä nostelin vaan painavimmat laatikot pois tieltä.

Huomenna mennään ensimmäistä kertaa synnytysvalmennukseen, kun viimeksi päädyttiin Naistenklinikalle. Toivotaan, että huomenna asiat menee pikkuisen paremmmin.Ei ole kyllä minkäälaisia odotuksia valmennusta kohtaan, mutta toivon että oma hermo kestää, enkä rupea heittämään tyhmää huumoria neuvolan tädillä. Eiköhän rouva pistä aisoihin, jos/kun sitä rupeaa hävettämään mun jutut.

Huominen onkin kiireinen päivä, sillä on myös rouvan hieronta, jonka jälkeen haetaan sänky tutulta. Jätän kokoamisen suosiolla myöhempään ajankohtaan, kun sillä ei vielä mikään kiire ole.

Lapsinkin on liikkunut tänään enemmän, mutta vaimo ei vieläkään tunne liikkeitä kuin kädellä. Onkohan se jäänyt jumiin johonkin huonoon asentoon? Tai sitten se on tullut isäänsä ja nukkuu aina kun se on mahdollista. 

Jostain asiasta piti vielä kirjoittaa, mutta en saa millään päähän, että mistä? Asiaan saattaa vaikuttaa se, että tässä samalla katselen (taas) ManUn peliä ja se vie ehkä liian suuren palan keskittymisestäni. Tilanne on muuten 1-1, jos jotakuta kiinnostaa. Ja tää on muuten joku kaljacupin peli ja samalla Chicarito iskee ManUn johtoon.

Eiköhän tämä ollut taas tässä, öitä.