Pari päivää näköjään taas vierähti edellisen kirjoituksen jälkeen, mutta laitan kaiken hirveän joulustressin piikkiin.

Eilinen päivä meni mukavasti, kun heti aamusta ultraan ja lääkäri totesin kaiken olevan ihanan keskinkertaisesti. Turhaan taas jännäsin, mutta minkäs sitä itselleen voi. Lapsi on muutaman päivän edellä "arvoja" ja kaikki on muutenkin valmista. Lauantaina mötkäle on siis täysiaikainen, mutta lääkärin mukaan on jo nyt varmaa, että selviää, jos nyt syntyisi. Painoa oli kertynyt reilu 3kg ja lisää pitäisi käyrien mukaan tulla vielä 500 grammaa. Kysiyn lopuksi vielä närästyslääkkeistä ja lääkäri sanoi, että voi ottaa muutamaa ja rakas nukkui viime yön ilman heräämistä. Heitin rouvan töihin ja kävin myös itse kääntymässä, jonka jälkeen menin jouluostoksille. Ihmisiä oli vähän ja sain tehtyä ostokset noin niin kuin suurinpiirtein ripeästi. Herranjumala, että rupesi silmä lupsumaan. Kävinhän mä tosiaan myös lääkärissä ja lopputulos oli se, että sain lääkkeitä ja semihuojentavan tiedon, että olkapäässä ei pitäisi olla mitäään vakavaa, saattaa tosin olla kipeä jopa vuoden, joka ei kuulostanut kovin hyvältä. Illalla kävin katselemassa vielä urheilua ja se olikin pitkästä aikaa ihan mukavaa.

Tänään käväsin taas muutaman tunnin töissä ja sitten taas jouluostoksille. Vuorossa oli vaimon lahjat ja loput ruokaostokset jouluksi. Ostin samalla reissulla toki muutaman bodyn vauvalle, vaikka sovittiin, että niitä ei enää osteta. Onneksi ei ollut kalliita. Ruokaostokset tehtiin vaimon kanssa yhdessä, kun halusi ostaa työkavereilleen jotain, kun huomenna jää äitiyslomalle. Huomisesta saataa tulla vaimolle rankka päivä, kun ei haluaisi olla töistä pois ja tulee varmasti ikävä työkavereitaan. Tässä salaa pohdin, että pitäisiköhän mun kuitenkin jäädä kotiin heti kun äitiysloma loppuu, kun mielelläni kuitenkin kotiin jään? Säästyisi rakkaan sipuli suurimmilta murjomisilta, kun pääsisi nopeammin takaisin töihin ja itse saisin olla kotona. On jännä huomata miten meillä on kääntynyt asia niin, että vaimon pitää jäädä kotiin ja mä saan jäädä kotiin... No, ei mennä asioiden edelle ja jos tilanne näyttää siltä, että mulle ei duunit maistu, niin jään aiemmin kotiin ja vaimo pääsee töihin. Oho, menihän vuodattamiseksi. Taitaa olla paree mennä nukkuu, niin ei lähde ihan lapasesta.