Taas on vettä virrannut Vantaanjoessa edellisen kirjoituksen jälkeen.Osa syy on joulun, osa sen että nenä vuotaa kuin Kursk, mutta suurin osa on omaa saamattomuutta.

Joulu tuli ja meni. Me vietettiin ensimmäinen joulu omassa kodissa ja en muista koska olisi ollut yhtä rauhallinen joulu, jos koskaan. Äiti oli yökylässä ja innosti koiria mekkaloimaan ja riehumaan paketteja avatessa. On noita hieno katsella, kun ovat niin täpinöissään lahjoista, vaikka ei niistä mitään tajuakaan. Isommalla rötköllä on muutenkin ollut vaikeata, kun on pitänyt vahtia kaikkia ruokia koko ajan. On tuntunut ihan järjettömän pitkältä ajalta ja varsinkin kun pukkaa pienehköä flunssaa, niin mitään ei jaksa tehdä. Paitsi lumitöitä. Rupeaa vaimoakin jo odottaminen korpeamaan, vaikka molemmat toivotaankin, että vauva jaksaa vuodenvaihteeseen odottaa. Omaksi onneksi tänään tuli jo urheilua telkkarista heti aamusta alkaen, jatkuen aina iltamyöhään asti. 

Maistoin jouluaattona piiiitkästä aikaa viiniä ja onhan se mukava juoma. Olisi voinut juoda enemmänkin, mutta järki voitti tällä kertaa. Ostamani olut on vieläkin jääkaapissa ja voipi olla, että kumoan sen tänään. Jänskättää jo etukäteen. Tein muuten tänäänkin lumitöitä. Nyt ei taaskaan irtoa juuri mitään, niin ei jatketa väkisinkirjoittamista tämän enempää. 

Se pitää nyt kirjoittaa vielä kun muistaa, että vaimo on kyllä ollut huikea koko raskausajan. Ei voisi parempaa naista kyllä itselleen toivoa.