Ei tunnu kirjoittaminen maistuvan, sillä eilen olisi ollut hyvin aikaa, mutta ei yhtään intoa. Olen kyllä todella pettynyt omaan suorittamiseen, mutta ei viitsi väkisinkään vääntää interwebin täytettä.

Eilinen oli ja meni. Tein lumitöitä ja kaivoin nenää. Töissä oli pinna kireällä ja vielä kotonakin vähän kiukutti. En osaa sanoa johtuuko kiukuttelu töistä, alkavasta lomasta, synnytyksen odottamisesta, stressistä vai näistä kaikista? Ärsyttää vaan itseäänkin, kun on huonolla tuulella, eikä kykene edes omassa päässä selvittää, että miksi. Rouva tuli eilen julkisilla töistä lähiasemalla ja kävin noukkimassa vaimon sieltä kyytiin. On kyllä ihailtavan hyvin jaksanut vääntää töissä, vaikka liikkuminen rupeaakin olemaan vaivalloista tai ei vaivalloista, mutta hidasta ja hengästyy yllättäen nopeasti. Sitkeä.

Tänään aloitin aamun nopealla ja vajavaisella lumityöllä, jota jatkoin töiden jälkeen. Lumityöt. Lumityöt. Työpäivä oli helpompi kuin eilen, vaikka olikin vähän enemmän säädettäviä asioita. Töissä oli tarjolla joululounas, joka tarkoittaa minulle sitä, että loma alkaa kohta. Ei ole enää montaa tuntia jäljellä ennen lomaa, joten väkisin mennään perjantaihin asti. Huomenna olisi edessä viimeinen ultra ja nyt täytyy myöntää, että jännittää. En tiedä mikä olisi hirveämpää kuin se, että tässä vaiheessa todettaisiin lapsella olevan ongelma tai sairaus. Vaikka kaikki onkin mennyt hyvin, niin jostain syystä olo on epävarma. Johtuisikohan lähestyvästä h-hetkestä? 

Lapsen liikkeitä on tällä hetkellä aika veikeä seurata. En osaa oikein kuvailla sitä tunnetta, mutta jotenkin sitä vaan odottaa hetki hetkeltä enemmän sitä, että näkee ne liikkeet oikeasti, kai se on vaan hyvä asia? pääsen huomenna myös lääkäriin ja jos sieltä sais vaikka jotain nappeja tuohon olkapäähän, niin nukkuminenkin saattaisi luonnistua paremmin. Jaa, nyt taidan kömpiä nukkumaan.