Mukavan leppoinen sunnuntai, vaikka rakkaalla olikin tilanne päällä, ainakin hetken. Eiköhän näillä viikonlopusta saaduilla energioilla jaksa sen viimeisen työviikonkin.

Heräiltiin aamulla taas aikaisin, vaikka minulle olisi vielä uni maistunutkin. Uskoin taas sääenustukseen, että yön aikana tulee 10 senttiä lunta, joten ajattelin, että teen lumityöt heti aamusta, mutta eihän sitä tietysti ollut satanut. Röhnötin hetken aikaa sohvalla kahvikupin kanssa ja sitten tein meille aamupalaa. Onneksi sitten sitä luntakin kuitenkin rupesi satamaan, niinsain tehdä ne lumityötkin. Rouva lähti käymään nopeasti kaupassa sillä välin ja kun tuli takaisin, niin oli tullut jotain nestettä housuihin. Käveltiin siitä nopeasti sisälle ja odottelin, että mikä on "tuomio". Kaikki vaikutti olevan hyvin ja kävin tekemässä lumityöt loppuun ja sitten kaivettiin taas doppler esille ja kuunneltiin onko syke normaali. Ensimmäistä kertaa oli  epävarma olo itselläni, koska kesti yllättävän kauan ennen kuin löydettiin lapsen syke. En tietenkään taaskaan kertonut tai näyttänyt, että tilanne pelästytti vaan heitin vain hyvää huumoria. Vaikka kaikki onkin tähän saakka mennyt hyvin, niin kyllä sitä taas säihkähti. Tein meille vielä ruokaa ennen lähtöä urheilemaan. 

Vaika urheileminen onkin mukavaa, niin nyt oli pari syytä minkä takia kyseinen reissu ottaa päähän. Kun olin lähdössä sieltä kotiin niin huomasin, että joku oli kolhinut autoa, taas. Yllättäen ei oltu jätetty ikkunaan edes anteeksipyyntölappua tai vittuiluviestiä. Kuinka saatanan vaikeata se on kantaa vastuu omista hölmöilyistä? Lupaan, että jos näen jonkun muun kolhivan mitä tahansa autoa, niin otan kuvan kolhineesta autosta. Onneksi kuitenkin olen jo kirjoittanut uudesta autosta tilauksen, joka siis tarkoittaa sitä, että väliraha kasvaa tai joudun käyttämään auton korikorjaamolla omaan piikkiin. Oli muuten vasta viides kerta, kun joku kolhii autoani. Kerran sen on tehnyt vaimo, kerran äiti ja kolme muuta kertaa joku tuntematon. Kolmella kerralla ei yksikään kolhija ole jättänyt yhteystietojaan, eli jokainen kolhu on mennyt omasta vakuutuksesta, niin nyt rupeaa huumori loppumaan sen suhteen. Toinen asia on se, että nyt istun sohvalla polvi jäässä, kun eihän se sitä urheilua kunnolla kestänyt ja silti oli "pakko" mennä. Taidan olla hieman tyhmä. 

No, kohta nukkumaan ja panacodia naamaan, niin kykenee huomanna töihin. Hieno lopetus muuten mukavalle viikolle.